Kertovaisia runoelmia: Alkuperäisiä. VariousЧитать онлайн книгу.
on hevoset panna,
Maja varsat valjutella,
Naulat laskea satulat."
Klaus lähtevi tupahan,
Polki jalan portahalle,
Miekalla oven avasi,
Tupellansa kiinni tunki:
"Onko teillä neiti myyä,
Piika pietty minulle?"
Äiti nuoren Elinaisen
Klaus Kurjelle kumarsi:
"Ei ole meillä neittä myyä
Eikä piikaista pietty;
Meill' on piiat piskuisia,
Vielä kesken kasvavia." —
"Ompa teillä nuor' Elina
Kyllä vahva varrellansa,
Avioksi auttavainen;
Annappa tuo nuor' Elina!" —
"Oh mun äiti kultaseni,
El' anna minua Klaulle!" —
"Ei taia vähä Elina
Panna työhön palkollista,
Ruokkia perettä suurta,
Kaita tarhakarjojasi." —
"Eikä tarvitse Elinan;
Onhan siellä Kirsti piika,
Antakohon Kirsti piian
Panna työhön palkollisen,
Ruokkia talon perehen,
Kaita kanssa tarhakarjan." —
"Kyll' on siellä Kirsti piika,
Laukon entinen emäntä,
Se mun polttaisi tulessa,
Kovin päivin kuolettaisi." —
"Ei ole Kirsti ennenkähän
Toista polttanut tulessa,
Kovin päivin kuolettanut;
Ei ole ennen eikä vasta."
Kukas kuitenki on hullu,
Kukas muu kuin piika raukka,
Jos ei hullu, niin on houkka:
Otti kihlat, antoi kättä,
Käsiten Klaun käessä
Kävi Klaun kartanolle.
Kirsti katseli lasista,
Västärästä vällisteli:
"Oh, jos jollain lailla saisi
Tuon välin pahenemahan,
Ennenkuin avaimet annan,
Toisen käskyllä kävelen."
Toist' ei tuohon tarvittunna,
Itse Kirsti keinon keksi,
Lähti hän Klaun puheille!
"Ohoh Klaus kultaseni,
Vähän kyllä sinä tieät:
Uolevi emännän makasi,
Nuoren Elina emännän,
Hyvän rouvan renki roisto." —
"Oh mun Kirsti piikaseni,
Jospas tuottelet toeksi,
Minkä saattelit sanoiksi,
Sinun silkkihin puetan,
Elinan tulessa poltan;
Viisi verkaista hametta
Annan sinun käyäksesi
Ennenkuin Elina rouvan,
Kätehes avaimet annan
Ennenkuin Elina rouvan." —
"Ohoh Klaus kultaseni,
Aja Aumasten laolle,
Pienten niittusten perille,
Sano kauvas kulkevasi,
Monet viikot viipyväsi
Keräjissä Pohjanmaalla,
Niinpä tuottelen toeksi,
Minkä saattelin sanoiksi."
Klaus Kurki, kurja miesi,
Teki työtä käskettyä,
Kävi rouvan kammarihin:
"Oh mun vähä Elinani,
Viile voita vakkasehen,
Sääli säkkihin evästä,
Liikkiö sianliha'a,
Karpio kananmunia,
Matkahan mun mennäkseni,
Käräjihin Pohjanmaalle!" —
"Oh mun Klaus kultaseni,
Ele siellä kauvan viivy,
Viikot on viimeiset minulla,
Päivät vielä viimeisemmät;
Astu puoli saappahassa,
Astu toiste toinen puoli,
Puhu puolilla sanoilla,
Puhu toiste toinen puoli,
Syö puoli evähistäsi,
Syö toiste toinen puoli,
Juo puoli pikariasi,
Juo toiste toinen puoli,
Niin sa paremmin palajat
Pohjan noitien parista."
Elina emäntä rouva
Säälei säkkihin evästä,
Viilsi voita vakkasehen,
Liikkiön sianliha'a,
Karpion kananmunia;
Klaus lähtevi ajohon,
Ajoi Aumasten laolle,
Pikku niittusten perille.
Kirsti tuo kotahan lähti
Pienten vaattetten pesolle,
Paitojen Elina rouvan.
Kuului kolkkina koasta,
Paukkina patatuvasta,
Kävi rouva katsomahan
Mitä tuolla kolkitahan:
"Oh mun Kirsti piikaseni,
Mitä kolkit niin kovasti,
Paukutat patojen luona?" —
"Huoran huopia virutan,
Pahan vaimon vaattehia." —
"Ele Kirsti, piikaseni,
Kolki