Scapinin vehkeilyt. Жан-Батист МольерЧитать онлайн книгу.
Silloin on onnesi varma.
Scapin (itsekseen). Tuo tyttö ei ole mikään hupakko, totta vie, ja hän on sitäpaitsi jokseenkin soma.
Octave (osoittaen Scapinia). Kas tuossa on mies, joka voisi paljon, jos vaan tahtoisi. Hän voisi olla verrattomana apuna joka suhteessa.
Scapin. Olen pyhästi vannonut, etten enää sekaannu mihinkään vehkeilyihin. Mutta jos te molemmat pyydätte oikein kauniisti, niin ehkä —
Octave. Ellei muuta vaadita, niin minä rukoilen oikein sydämmeni pohjasta sinua ottamaan laivamme johdon huostaasi.
Scapin (Hyacinthelle). Ja te, te ette sano mitään?
Hyacinthe. Ja minä rukoilen teitä, niinkuin hänkin, kaiken sen nimessä mikä on teille rakkainta maailmassa. Auttakaa meitä.
Scapin. Täytyyhän sitä taipua ja osoittaa ihmisrakkautta. No niin, minä tahdon auttaa teitä.
Octave. Usko minua —
Scapin (Octavelle). Vaiti! (Hyacinthelle.) Jättäkää meidät nyt ja olkaa rauhassa.
NELJÄS KOHTAUS
Octave. Scapin. Silvestre.
Scapin (Octavelle). Ja te, olkaa te valmis astumaan kyllin lujana isänne eteen.
Octave. Vapisen jo edeltäkäsin ajatellessani hänen tuloaan. Mitenkä voin voittaa luonnollisen arkuuteni?
Scapin. Ei auta. Jollette rohkeasti torju ensi hyökkäystä, niin hän vetoaa heikkouteenne ja kohtelee teitä kuin mitäkin lasta. Harjoitelkaamme hiukan teidän osaanne, nähdäksemme voitteko rohkeasti vastata kaikkiin isänne kysymyksiin. No niin, näyttäkää nyt oikein päättäväiseltä, pää pystyyn, katse vakava – vakava.
Octave. Näinkö?
Scapin. Katsohan minua suoraan silmiin.
Octave. Näinkö?
Scapin. Hyvä. Kuvitelkaa nyt minua isäksenne, joka saapuu kotia ja vastatkaa ikäänkuin hänelle itselleen – Mitä, roisto, lurjus, hulttio, kunnoton poika! Uskallatko vielä tulla silmieni eteen, kaiken tämän kunniattomuutesi, kaiken tämän viheliäisen vehkeilysi jälkeen minun poissaollessani? Sekö on kasvatukseni hedelmä, sekö on kunnioitusta isääsi kohtaan? Ah! Sinä! Uskallatkin, hävytöin, mennä isäsi suostumuksetta, salassa naimisiin! Vastaa, lurjus, vastaa! – No, hiisi vieköön, ettehän te avaa edes suutanne.
Octave. Olen aivan kuulevinani isäni puhuvan.
Scapin. No, niin juuri. Sen vuoksi älkää seiskö siinä kuin mikäkin poikakloppi.
Octave. Minä rohkaisen mieleni ja aijon vastata varmasti.
Scapin. Oikeinko totta?
Octave. Toden totta.
Silvestre. Tuolla tulee isänne.
Octave. Taivas, minä olen hukassa.
VIIDES KOHTAUS
Scapin. Silvestre.
Scapin. Halloo, Octave! Jääkää, Octave! Hänpä nyt vasta on aika raukka! Älä mene, parasta on takoa silloin kun rauta on kuuma.
Silvestre. Mitä minä sanon hänelle?
Scapin. Anna minun puhua. Ja auta minua jos tarvitaan.
KUUDES KOHTAUS
Argante, Scapin ja Silvestre (taust.)
Argante (luullen olevansa yksin). Onko ennen kuultu mokomata?
Scapin (Silvestrelle). Hän on jo saanut asiasta vihiä ja nyt se panee hänen päänsä pyörälle, että hän puhuu siitä ääneen itsekseenkin.
Argante. Mikä julkea ajattelemattomuus.
Scapin (Silvestrelle). Kuunnelkaamme hiukan.
Argante. Haluaisinpa tietää, mitä he aikovat sanoa tuosta kauniista naimajutusta.
Scapin (its.). Kyllä jo olemme vähin sitä ajatelleet.
Argante. Uskaltavatkohan kieltää koko asian todenperäisyyden.
Scapin (its.). Ei, emme ajattelekkaan sitä.
Argante. Tai puolustavat sitä jollain tekosyyllä.
Scapin (its.). Se voisi kyllä käydä laatuun.
Argante. Aikovatkohan turhia lörpötyksiä lasketella.
Scapin (its.). Ehkä.
Argante. Mutta mistään valheista ei ole hyötyä heille.
Scapin (its.). Saammepahan nähdä.
Argante. Älkööt vaan uskotelko minulle mitään.
Scapin (its.). Parasta on olla vannomatta.
Argante. Kyllä minä korjaan varmaan paikkaan poikani, senkin hirtehisen.
Scapin (its.). Siitä pidämme kyllä huolen.
Argante. Ja tuo heittiö, Silvestre, saa maistaa keppiäni.
Silvestre (Scapinille). Ihmettelinkin jo minne hän minut oli unohtanut.
Argante (huomaten Silvestren). Ahaa! Siinähän te olettekin, viisas hovimestari, nuorison kaunis neuvoja.
Scapin. Herra Argante, on oikein hauska nähdä teidätkin taas kotona.
Argante. Päivää Scapin! (Silvestrelle.) Olette todellakin erinomaisesti seurannut määräyksiäni. Poikanihan on poissaoloni ajan käyttäytynyt perin viisaasti.
Scapin. Te voitte hyvin, kuten huomaan.
Argante. Varsin hyvin. (Silvestrelle.) Sinä et hiisku sanaakaan, hulttio, et niin sanaakaan.
Scapin. Ja matkanne oli hauska? Hä?
Argante. Hyvä Jumala! Varsin hauska. Antakaa minun hiukan edes haukkua rauhassa.
Scapin. Aijotteko haukkua?
Argante. Aijon kuin aijonkin.
Scapin. Ja ketä, herra Argante?
Argante (osoittaen Silvestreä). Tuota roistoa.
Scapin. Miksi?
Argante. Etkö ole sitten kuullut, mitä täällä on poissa ollessani tapahtunut?
Scapin. Olen kyllä kuullut puhuttavan joistakin pikkuseikoista.
Argante. Mitä? pikkuseikoista! sellainenko teko pikkuseikka!
Scapin. Olette hieman oikeassa.
Argante. Mikä röyhkeys!
Scapin. Se on totta.
Argante. Poika menee isänsä suostumuksetta naimisiin!
Scapin. Niin, sitä ei voi millään tavoin puolustaa. Mutta viisainta olisi sentään olla nostamatta koko asiasta sellaista melua.
Argante. Minä en ole samaa mieltä, tahdon nostaa melun oikein sydämmeni pohjasta. Mitä! Minulla ei ole sinun mielestäsi siis mitään syytä suuttua?
Scapin. On kyllä. Minäkin suutuin, kuin ensin sain asian tietää, ja innoissani teidän puolestanne annoin pojallenne aika ripityksen. Kysykää vaan häneltä itseltään, kuinka olen häntä läksyttänyt siitä, että hän niin vähän kunnioitti isäänsä, jonka jalkoja hänen olisi tullut suudella. Tuskinpa te itsekään olisitte voinut paremmin pauhata. Mutta mitä siitä? Vähän ajan päästä ajattelin, että kun asiaa oikein punnitsee, niin ei hän ollutkaan niin väärässä kuin ensin olisi voinut luulla.
Argante. Mitä sinä höpiset? Eikö hän ole väärässä