Waverley. Вальтер СкоттЧитать онлайн книгу.
hän, ja aivan ilman seuruetta – ei mukanaan muuta elollista olentoa kuin Callum Beg."
Fergus Mac-Ivorista olisi ranskalainen voinut lausua, yhtä osuvasti kuin kenestä tahansa ylämaalaisesta, qu'il connait bien ses gens. Hän ei tosiaan ollut ajatellut herättävänsä kunnioitusta nuoren ja rikkaan englantilaisen ylimyksen silmissä esiintymällä joutilasten ylämaalaisten saattueessa, joka oli tilaisuuteen suhteeton. Hän älysi hyvin, että sellainen tarpeeton seura näyttäisi Edwardista pikemmin naurettavalta kuin arvokkaalta. Harvat miehet kyllä saattoivat häntä enemmän olla kiintyneitä päällikkyyden ja läänitysvallan periaatteisiin, mutta juuri siitä syystä hän varoi osottamasta ulkonaisia arvokkuuden merkkejä muulloin kuin sellaisena hetkenä, jolloin niillä voi olettaa olevan paras tehonsa. Hänellä oli nyt mukanaan yksi ainoa seuralainen, hyvin kaunis ylämaalainen nuorukainen, ja tämä kantoi herransa metsästysreppua ja lyömämiekkaa, jota vailla hän harvoin oli ulkosalla.
Kun Fergus ja Waverley kohtasivat toisensa, jälkimäisen huomiota herätti päällikön erityisemmän uljas ja arvokas ulkomuoto. Ylämaalainen puku – jota hän käytti yksinkertaisimman kuosisena – esitti mitä edullisimmin hänen keskikokoa pitemmän, sopusuhtaisen vartalonsa; hän piti tartanista tehtyjä ihokkaita ja muutoinkin samanlaista pukua kuin Evan, ainoana aseenaan vain hopeahelainen tikari, jos ei ota lukuun lintuluodikkoa, jota kantoi kädessään ja jolla oli kävellessään ampunut muutamia nuoria villihanhia. Hänen kasvonsa olivat ilmeisesti skotlantilaiset kaikkine erikoispiirteineen, mutta kuitenkin hienommat ja säännöllisemmät, jotta niitä olisi sanottu kauneiksi missä maassa tahansa. Lakin sotilaallinen kuosi kotkansulkineen lisäsi pään miehekästä vaikutusta, niinkuin tukan mustat, sirot kiharatkin.
Sievään ja arvokkaaseen ulkomuotoon liittyi avomielinen, sydämellinen sävy ja käytös. Mutta taitava ihmistuntija ei kuitenkaan olisi ollut lähemmin silmäillessään yhtä tyytyväinen noihin kasvoihin kuin ensi katseella. Kulmakarvat ja ylähuuli tuntuivat ilmaisevan omapäisyyttä ja jyrkkään käskyvaltaan tottumista. Hänen kohteliaisuutensakin näytti kaikessa vilpittömyydessään osottavan oman arvonsa tuntoa; ja pienenkin kiihtymyksen sattuessa ilmaisi äkillinen välähdys silmissä, että hänellä oli pikavihainen, korskea ja ärtyinen luonne, jota ei silti ollut vähemmin pelkääminen, joskin se tuntui suuresti olevan omistajansa hallittavissa. – Päällikön kasvot siten muistuttivat hymyävää kesäpäivää, jonka autereisella taivaalla muutamat vähäpätöiset merkit aavistuttavat ukonjyrinää ja salamaa ennen illan tuloa.
Näitä vähemmän edullisia havaintoja ei Edward kuitenkaan tehnyt ensi kohtauksessa. Päällikkö vastaanotti hänet Bradwardinen paroonin ystävänä, sydämellisesti kiittäen häntä tulostaan, ja ryhtyi haastelemaan Donald Bean Leanin taloudesta, rosvon laittomuuksiin kajoamatta; vilkkaasti keskustellen he astelivat Glennaquoichia kohti, Evanin kunnioittavasti seuratessa jälempänä Callum Begin ja Dugald Mahonyn keralla.
Конец ознакомительного фрагмента.
Текст предоставлен ООО «ЛитРес».
Прочитайте эту книгу целиком, купив полную легальную версию на ЛитРес.
Безопасно оплатить книгу можно банковской картой Visa, MasterCard, Maestro, со счета мобильного телефона, с платежного терминала, в салоне МТС или Связной, через PayPal, WebMoney, Яндекс.Деньги, QIWI Кошелек, бонусными картами или другим удобным Вам способом.